Jos toinen voi hiukan korottaa meidän patsastamme, niin voimmehan silloin häntä ylistää. Hyvähän on, että se edes sen vuoksi tulee esiin. Ja kun arvostelija sanoo näyttelijälle: "sinä olet meidän etevin näyttelijämme", niin vastaa näyttelijä: "ja sinä meidän etevin arvostelijamme." Ja me iloitsemme siitä, että voimme nähdä kahden niin vilpittömästi antavan tunnustuksen toisilleen, sillä sen tunnustuksen me ymmärrämme.

Ja kun arvostelija haukkuu teatteria ja kaikkia näytelmiä, niin kirjoittaa hän oman näytelmän, johon hän lainaa ne temput, joita hän ei ole vielä ennättänyt huonoiksi haukkua. Mutta kun hän on aloittanut paraimmista näyttämökeksinnöistä ja vetänyt ne alas, niin jää hänen käytettäväkseen huonoimmat, kuluneimmat. Ja me katselemme ihastuksella niitä, sillä kaiken alasvetämisen kautta voi herättää suurimman kunnioituksen meissä. Onhan se tapa meissä itsessämme niin suurena.

Ja kun toinen säveltäjä vetää toisen alas, laulaja toisen, laulajatar toisen, kun se maalari, joka huonoimmin maalaa, pitää suurinta suuta, silloin me tunnemme olevamme kotona, ja silloin me ylpeydellä lyömme rintoihimme ja sanomme: "Mikä ihana maa, täällä sanotaan kaikki suoraan!"

Jollei meillä ole painettua sanaa hallussamme, jolla voimme tuhansille puhua, niin onhan meillä toinen verraton ase: panettelu. Se on mukava ja perin luotettava keino. Sen avulla voi niin helposti tuhota. Ja sille asialle me olemme niin alttiita. Kun oikein mustaksi maalaa toisen yksityisen elämän, ottaa jonkun viattoman asian, selittää sen mielivaltaisesti, rakentaa sille oikean häväistyslinnan, ja sen saatuaan valmiiksi todistaa tuon yhden viattoman alkuasian todeksi, niin täytyyhän jokaisen heti uskoa, että koko linna on oikea. Toisen raha-asioissa voimme nähdä varkautta tai lahjomista, yksityiselämässä kaikki itä- ja länsimaiden paheet — niitä on niin helppoa uskoa, varsinkin jos itse omistamme ne — politiikassa petosta ja vääryyttä. Se on niin helppoa! Pieni viittaus vain sinnepäin, kyllä seuraava sitten jatkaa, eikä siten koskaan joudu kiinni, sillä onhan alkaja puhunut vain totta, kuulija on käsittänyt väärin. Jos toinen seisoo sillä paikalla, minkä me itse tahdomme saada, niin tätä keinoa on viisainta käyttää. Muut pitävät kyllä huolen siitä, että tuo toinen kukistuu, ja silloin me suurella vaatimattomuudella otamme hänen paikkansa.

Jos etumme voimme tehdä samalla kansallisasiaksi, silloin tulos on ehdottomasti varma, sillä kansallisasia on meidän heikko kohtamme, sille me uhraamme kaiken.

Voi myöskin huutaa omasta individualisuudestaan, julistaa itse itsensä yli-ihmiseksi — toiset sitä eivät tee! — ja ottaa kaikki oikeudet, vaatia saada täyttää kaikki oikkunsa, paheensa, vallanhimonsa y.m. tosi-inhimilliset hyveet, ja sitten vaatia, että muut täyttävät velvollisuudet, silloin pääsee eteenpäin. Individualisuuden sijasta voi myöskin käyttää sanaa sosialismi.

Ennen kaikkea pitää käyttää naisten arvostelua. Heihin voi päntätä mitä tahansa ja he vaikuttavat vuorostaan miehiin. Mies voi sitten vuorostaan olla naiselle ritarillinen. Jos nainen kirjoittaa, maalaa tai jotenkin muuten harjoittaa taidetta, niin rakastaja, sulhanen tai aviomies kirjoittakoon arvostelun. Hänhän paraiten tuntee tuon naisen ominaisuudet ja voi vakuuttaa, että hän kuvaa taiteessaan omaa itseään, sisintä olemustaan. Nainen ei ole luotu saavuttamaan korkeinta taiteessa, mutta hän sittenkin on aina miesten yläpuolella, sillä hän osaa niin hyvin houkutella miehen ottamaan hänet niskaansa istumaan.

Kaikki nämät keinot ovat patsaan rakentamista varten. Ei pidä häikäillä, samahan se on, mitä patsaan sisässä on, kun ulkokuori vain on kaunis ja patsas korkea.

Meidän tulee aina, kaikessa ja kaikkia arvostella. Toisen ymmärtäminen ei ole laisinkaan tarpeellista. Jos sen teemme, niin voimme helposti saada vaikutuksia hänestä. Pääasia on pysyä itsenäisenä ja sanoa mielipiteensä.

Rahaa, huomiota ja hyvän aseman saavuttaa varmimmin ryhtymällä ajamaan väärää asiaa oikeaksi. Tätä tapaa voivat käyttää juristit ja ne, jotka pyrkivät korkeaan valtiolliseen asemaan. Täydellisesti kypsä senaattori on se, joka osaa kansalle tehdä uskottavaksi, että musta on valkoinen.