— Jos omilla neuvoillasi sinne aijot palata, niin saat kymmenen vuorokautta kulkea, vastasi ukko.
— Jo nyt on ihme ja kumma, sanoi poika. Kaikkea sitä ennättääkin kuulla ja nähdä, kun elää saa. Jos niin on asian laita, niin parasta on lähteä heti paikalla.
— Ole huoleti, kyllä minä sinut takaisin toimitan yhtä pian kuin olet tännekin tullut, sanoi ukko.
— No, sitä minäkin ajattelin, että olisihan sitä talosta annettava sama kyyti kuin millä tuotiinkin, sanoi poika.
— Mitä sinä tahdot palkaksesi, kun olet minut tänne saattanut? kysyi ukko.
— Mitä sitä palkoista suotta puhutaan, kun on näin hyvänä pidetty, sanoi poika, Kyllähän se ruokapalkka sellaisesta työstä riittää.
— En minä ilmaiseksi mitään ota, sanoi ukko. Ota tämä pöytäliina. Sen kun levität minne tahansa ja millaiselle paikalle tahansa ja ajattelet vaikka millaisia ruokia tahansa ja vaikka kuinka monelle hengelle, niin kaiken sen saat.
— Sehän on oikein ihmeellinen pöytäliina se sellainen, sanoi poika. Ei sitten koskaan tarvitse nälissään sormiaan imeä.
— Mutta sinä et saa kellekään puhua, mistä tämän olet saanut.
— Ei puhuta, kun kerran kielletään, vastasi poika.