— Enhän minä kieltäydy vastaan ottamasta, kun hyvällä sydämellä tarjotaan, sanoi poika.
— Mutta sinä et saa kenellekään hiiskua sanaakaan, mistä olet sen saanut, sillä muuten tulen minä ja väännän niskasi nurin.
— Enhän minä ole tähänkään asti ollut mikään irtonainen suustani, ja kiinnihän se minunkin kieleni on toisesta päästä, vastasi poika.
Hän tuli veljiensä luo ja yhdessä he läksivät astelemaan kuninkaan linnaa kohden ja hyvillä mielin he olivat, sillä jokaisellahan heistä oli sellainen kapine, jonka avulla kyllä hengen saa pysymään itsessään.
He astelivat tietä eteenpäin kantaen selässään suuria kantamuksia kaikenlaista metsänriistaa. Tultuaan valtamaantielle ja asteltuaan sitä jonkin matkaa, niin tuli heidän nälkä, ja kun eväs jo oli loppunut, niin päättivät he poiketa majataloon.
— Mennään sinne pyytämään ruokaa, sanoi vanhin veli, Eihän meillä ole rahaa, mutta voimmehan vaihtaa syötävää tarjoamalla riistaa maksuksi.
Nuorin veli ei siihen sanonut mitään, mutta hän ajatteli:
— Kyllä minulla on rahaa kuin roskaa, jos niin tarvitaan.
Kun he tulivat majataloon, niin sanoi nuorin poika:
— Nyt ruokaa pöytään kolmelle miehelle ja parasta, mitä talossa on.