Kun ne olivat syöneet kyllikseen, niin kysyi nuorin veli:
— Mitäs tämä kalaasi maksaa?
Isäntä määräsi hinnan. Silloin poika otti kukkaronsa ja kaasi sen hopeapäästä suuren kasan rahoja pöydän kulmalle ja sanoi:
— Riittääkö tämä?
Isäntä löi kätensä yhteen nähdessään niin paljon rahaa ja sanoi:
— Tällähän määrällä minä olisin teitä ruokkinut vaikka kolme vuotta.
— Se ei kuulu minuun, sanoi poika. Minä maksan mitä tahdon. Korjatkaa pois nuo rahat!
Isäntä kiitteli ja kumarteli niin, että oli aivan monessa mutkassa.
Kun toiset veljekset näkivät, mistä veljensä rahoja ravisti, niin ajattelivat he:
— Sinä olet tainnut käydä samassa kylässä vieraissa kuin mekin.