Mutta he eivät uskaltaneet hiiskua sanaakaan siitä toisilleen. Istuessaan siinä tuvan penkillä ja sulattaessaan ruokaansa sanoi nuorin veljistä isännälle:
— Paljokos tahdot, jos myyt tämän talon minulle? Aivan sellaisenaan kuin se on, et liikuta mitään muuta kuin mitä ylläsi on.
— Talo on iso ja hyvässä kunnossa, se maksaa paljon.
— Rahallahan siitä sellaisesta päästään.
Kun toiset veljet kuulivat, miten nuorin rehenteli, niin ajattelivat he:
— Sinä taisitkin paraan lahjan saada.
— Jos kolmekymmentä tuhatta lyöt pöytään, sanoi isäntä, niin olkoon talo ja kaikki sen tavarat sinun.
— Siis on kaupasta sovittu. Ei siis muuta kuin ruvetaan rahoja laskemaan, sanoi poika.
Hän otti kukkaronsa ja kopisti sen kultapäästä niin hirveän suuren kasan rahoja pöydälle, että silmät meni isännältä nurin vähäksi aikaa päässä, eikä hän tahtonut saada sanaakaan suustaan, kun hän alkoi niitä laskea.
— Riittääkö? kysyi poika.