— Korjaa luusi täältä ja heti paikalla!
Ja he potkivat ja tyrkkivät häntä ja ajoivat hänet pois linnasta.
Alakuloisena kulki poika katua ylös ja toista alas. Rahoja ei hänellä enää ollut. Vihdoin päätti hän mennä veljiensä luo arvellen, että ne kyllä hänet elättävät. Kun hän keskimäiselle veljelleen oli kertonut kohtalonsa, niin sanoi tämä:
— Sinä ostit minulle talon ja hankit minulle vapauden sotapalveluksesta. Minä tahdon sen kaiken sinulle palkita. Ota tämä pöytäliina. Sen kun levität, niin saat komean aterian niin monelle hengelle kuin vain haluat.
Poika meni taas kuninkaan linnaan, mutta vahtisotilaat eivät päästäneet häntä sisään. Kuninkaan tytär kuuli mellakan huoneeseensa ja huusi ikkunasta:
— Kyllä se mies saa sisään tulla!
Ja hän juoksi poikaa vastaan ja sanoi:
— Voi, kultaseni, minne sinä viime kerralla katosit? Minä olin isältäni lupaa kysymässä ja hän sanoi, että kyllä me saamme naimisiin mennä.
— Sotamiehethän minut potkivat ulos linnasta.
— Aijai, kuka sellaista on uskaltanut tehdä minun tulevalle miehelleni? Mutta kun nyt olemme taas tavanneet toisemme, niin menkäämme aterialle.