— Kyllä minä siitä huolen pidän, sanoi poika. Minulla on täällä sellainen pöytäliina, että sen avulla saa vaikka kuinka komean aterian ja vaikka kuinka monelle hengelle tahansa.
— Näytäthän sitä minulle, sanoi kuninkaan tytär ja hän puhua lirutti niin koreasti, että poika tyhmyydessään antoi hänelle pöytäliinan.
Kun kuninkaan tytär oli sen saanut käsiinsä, niin meni hän sitä isälleen näyttämään, mutta päästyään ovesta ulos hän lähettikin sotamiehet potkimaan pojan pois linnasta.
Poika ei uskaltanut mennä enää keskimäisen veljen luo, kun hän oli pöytäliinan siten hukannut, vaan meni vanhimman veljensä kartanoon ja valitti hänelle onnettomuuttaan. Tämä tahtoi palkita pojalle sen, että tämä oli hänelle kartanon ostanut ja antoi hänelle vaipan, joka ihmisen tekee näkymättömäksi.
— Sen avulla voit hankkia takaisin kaiken sen, minkä olet menettänyt. Elä nyt anna sen naikkosen sinua nenästä vetää.
Hyvillä mielin meni poika taas kuninkaan linnaan. Kun hän oli näkymätön, niin eivät vartijat osanneet häntä pidättää. Hän tuli kuninkaan tyttären huoneeseen. Siellä hän istui lankaa kerimässä aikansa kuluksi. Hän ei kuullutkaan, kun poika astui sisään ja kuljeskeli huoneessa. Poika meni kuninkaan tyttären kaapille ja etsi sieltä kukkaroaan ja pöytäliinaansa, mutta ei löytänyt. Silloin poika astui aivan hänen eteensä ja sanoi:
— Päivää! Tässä minä taas olen!
— Minä kuulen äänesi, sanoi kuninkaan tytär, mutta en näe sinua. Kuinka se voi olla mahdollista?
— Minä olen sellainen mies, että voin muuttaa itseni millaiseksi tahdon. Minua on tässä talossa katalasti peijattu, mutta nyt minä olenkin tullut sinua, nainen, vaatimaan tilille.
— Enhän minä ole sinulle mitään pahaa tehnyt, vastasi kuninkaan tytär. Täällä minä olen sinua odotellut, mutta sinä karkaat aina minun luotani pois.