Ja niin makea oli hänen äänensä, että poika uskoi mitä hän sanoi.
— Kuinka sinä voit olla näkymätön ja kuitenkin minä kuulen sinun äänesi?
— Minulla on sellainen vaippa ylläni, että se tekee minut aivan näkymättömäksi, sanoi poika.
— Annahan, kun minäkin koetan, annahan kultaseni!
Ja poika oli niin hölmö, että antoi, vaikka kuninkaan tytär häntä aina oli niin pahasti petkuttanut. Mutta poikahan oli niin kovasti rakastunut. Hän riisui vaipan yltään ja antoi sen kuninkaan tyttärelle.
— Nyt minä menen sanomaan minun isälleni, ettei minun huoneeseeni saa sotamiehet tulla.
Mutta kun hän oli saanut viitan hartioilleen, niin hän tuli näkymättömäksi ja huusi sotilaat ajamaan pojan pois hänen huoneestaan ja surmaamaan hänet. Poika kun sen kuuli, niin sulki hän kaikki ovet ja pakeni ikkunasta köyttämällä huoneen ikkunassa olevat verhot yhdeksi nuoraksi.
Kun hän oli päässyt linnasta pakoon, niin ajatteli hän itsekseen:
— Nyt minä en voi mennä enää veljienikään luo, kun olen heidän antamansa lahjat sillä tavoin kadottanut. Minä menen merille ja kaukaisille maille, siellä minä kai jollain voin itseni elättää.
Satamassa oli pursi. Hän meni sinne ja tarjoutui laivamieheksi ja kun hän oli reipas ja terve poika, niin otti laivuri hänet palvelukseensa. Poika purjehti monta vuotta kaukaisia meriä. Kerran nousi niin armoton myrsky, että laiva joutui haaksirikkoon, ja kaikki sen miehet hukkuivat, paitsi poika, joka pääsi purren raakapuun avulla erääseen saareen.