Niin he päättivät ja veivät linnun kauppiaalle, Kauppias maksoi heille oudosta, kauniista linnusta sen, minkä he pyysivät, ja mielihyvillään kääntyivät vanhukset kulkemaan kotiaan kohden, Mutta kun kauppias luki sen kirjoituksen, joka oli linnun siipien alla, niin juoksi hän ukon ja akan jälestä ja sanoi:
— Ettekö tiedä, minkä linnun minulle möitte?
— Kyllä me tiedämme, vastasi ukko. Kun sinä aina olet meille hyvä ollut, niin siksi me sen sinulle toimmekin. Me olemme jo molemmat vanhoja, emmekä välitä rikkaudesta emmekä vallasta, eikä meillä ole lapsia, joille kaiken sen hyvän perinnöksi jättäisimme. Mutta sinulla on kaksi poikaa. Syötä lintu heille, niin heidän hyvin käy elämässä.
Kun kauppias tämän puheen kuuli, niin sanoi hän:
— Kun minulle näin paljon hyvää olette tehneet, niin en minä koskaan teitä unohtava ole, vaan kaiken sen minulta saatte, minkä tarvitsette.
Ja sanansa kauppias pitikin, Hän antoi heille niin paljon kaikkea hyvää kuin he kymmenessä vuodessa kuluttaa taisivat. Ja tyytyväisinä palasivat ukko ja akka tupaansa ja elivät onnellisina kuolemaansa asti.
Kauppias teetti tuota lintua varten häkin, jossa hän sitä säilytti, jotta hän sen pojilleen syöttäisi sitten kun ne olisivat varttuneet. Hän läksi kaupan tekoon kaukaisille maille ja jätti talonsa ja tavaransa vaimonsa huostaan, joka oli hänen poikiensa äitipuoli.
Mutta kauppiaan vaimo olikin ilkeä noita, joka piti yhteyttä kaikkien huonojen henkien kanssa. Kerran kun kauppias jo kauan oli ollut kaukaisilla mailla, tuli vaimon luo vieraisiin huono henki, joka oli ottanut itselleen miehen muodon. Tälle kertoi vaimo oudosta linnusta, joka hänen miehellään oli. Ilkeä mies tahtoi saada sen nähdä, ja kun vaimo sen hänelle toi, niin luki mies, mitä linnun siipien alle oli kirjoitettu. Hän vaati silloin vaimoa syöttämään sen hänelle.
— Jos linnun minulle syötät, niin jakaa tahdon rikkauden ja vallan sinun kanssasi. Jos sen poikapuolillesi syötät, niin eivät he sinulle siitä mitään anna.
Vaimo havaitsi tämän lauseen oikeaksi ja käski renkinsä tappamaan linnun ja keittämään sen. Renki tappoi linnun ja paistoi sen. Mutta kun hän oli hetkiseksi tuvasta poistunut, niin tulivat kauppiaan pojat sinne, ja nälkäisiä kun olivat, niin söivät he sen linnun suuhunsa, Palatessaan tupaan renki kauhistui nähdessään lautasen, jolle oli linnun pannut, aivan tyhjäksi.