— Kuka tästä on linnun syönyt? kysyi hän.
— Meillä oli nälkä, ja me sen söimme, vastasivat pojat.
— Mitä minä nyt teen, kun äitipuolenne sen käski vieraalleen valmistaa?
— Ota varpunen ja paista se hänelle, ei hän eroitusta tiedä, sanoi toinen poika.
Renki teki sen ja vei paistetun varpusen ilkeän miehen eteen. Tämä ilahtui kovasti, kun nyt luuli linnun syötyään tulevansa kuninkaaksi ja sylkevänsä kultaa.
Aterian päätettyään ilkeä mies läksi pois kohotakseen kuninkaaksi. Mutta pian hän huomasi, ettei hän siksi päässytkään, ja kun hän sylki, niin ei kultaa tullutkaan hänen suustaan. Hän sylki ja sylki, mutta mitään kultaa ei näkynytkään.
Vihoissaan palasi hän vaimon luo ja sanoi:
— Tässä on minulle petosta tehty, sillä minä en olekaan kultaa sylkenyt, enkä ole kuninkaaksi kelvannut.
Emäntä kutsui rengin luokseen ja tiedusteli häneltä, mitenkä asian laita oli. Silloin renki ilmoitti, että pojat sen linnun olivatkin suuhunsa saaneet.
Kun ilkeä mies sen kuuli, niin vaati hän, että vaimo tappaisi molemmat pojat ja syöttäisi niiden sydämet hänelle. Vaimo meni rengin luo ja käski häntä teurastamaan molemmat pojat. Kovasti kirvelti rengin sydäntä, kun hän tämän vaatimuksen kuuli, mutta hän rupesi kuitenkin veistä hiomaan. Pojat näkivät tämän ja kysyivät: