— Minkä vuoksi veistä hiot?
— Surmaksi teille minä veistäni hion, äitinne on käskenyt teidät tappaa ja sydämistänne valmistaa ruokaa hänen vieraalleen.
Itkien rukoilivat pojat:
— Säästä meidän nuorta elämäämme! Anna meidän vielä hetkinen iloita Jumalan kauniista maailmasta. Me emme sinulle vaaraa toivoisi, joka syntyisi ilmaistessasi pelastuksemme äitipuolellemme. Sen vuoksi ota kaksi koiraa, teurasta ne ja valmista niistä ruoka, joka äitipuolemme pettää taitaa.
Kun renki tämän neuvon kuuli, niin päästi hän pojat pakenemaan ja otti kaksi koiraa ja niistä valmisti aterian. Ilkeä mies söi suurella mielihyvällä keitoksen, sillä nyt hän varmasti uskoi kuninkaaksi tulevansa ja kultaa sylkevänsä. Mutta kun hän läksi talosta pois, niin ei häntä missään kuninkaaksi otettu, eikä hän kultaa osannut sylkeä, vaikka hän kuinkakin olisi koettanut.
Kauppias oli vierailla mailla koonnut itselleen suuret rikkaudet ja palasi niitä kotiaan tuomaan. Ensiksi hän kaipasi poikiaan, mutta äitipuoli sanoi niiden jokeen uponneen. Ja kun kauppias kysyi, minne tuo taikalintu oli kadonnut, niin vastasi vaimo:
— Tupaa lämmitin kerran liian, paljon ja se siihen häkään hävisi.
Kun pojat olivat kotoaan paenneet, niin saivat he ensiksi suojaa ja turvaa tuon vanhan ukon ja akan luona, jotka heitä visusti piiloittelivat, jotta ilkeä äitipuoli ei saisi mitään vihiä heidän olinpaikastaan.
Eräänä päivänä, kun vanhempi pojista oli jo miehistynyt, sanoi hän veljelleen:
— Minä tahdon lähteä avaraan maailmaan, sillä ikäväksi tulee aikani täällä yksinäisessä mökissä.