Hän otti hellät jäähyväiset ja läksi taipaleelle. Erotessaan hän antoi veljelleen sormuksen, jotta he sen kautta tuntisivat vastaisuudessa toisensa. Kauan kuljettuaan tuli hän valtakuntaan, jonka kuningas oli kuollut. Ennen kuolemaansa oli kuningas sanonut:
— Kun uutta kuningasta valitsette, niin elkää ottako muuta kuin hänet, jonka kädessä kynttilä kirkkoon astuessaan syttyy. Hän on se oikea.
Tätä kuninkaan neuvoa noudatettiin, ja joka päivä oli kirkossa paljon väkeä koolla katsomassa, miten monet koettivat tätä ehtoa täyttää. Kun poika kirkkoa lähestyi, niin oli siinä ovella vanha nainen, joka kaupitteli halullisille kynttilöitä.
— Etkö osta sinäkin kynttilää? sanoi hän pojalle.
— Millä minä sen ostaisin? vastasi poika, sillä eihän minulla ole kiiltävää kolikkoa.
— Jos sinulla ei ole, millä minulle sen maksaisit, niin lahjoitan minä sen sinulle sinun kauniin ja uljaan muotosi tähden.
Kun poika oli kynttilän saanut, asteli hän se kädessään kirkkoa kohden. Juuri kun hän ovesta sisään astui, niin syttyi kynttilä itsestään hänen kädessään palamaan. Ihastus oli suuri, mutta monet epäilivät ja sanoivat, että poika jollain salaisella tempulla oli saanut kynttilänsä syttymään. Toisena päivänä poika koetti uudelleen ja jälleen syttyi kynttilä. Silloin jo toinen puoli kansasta olisi hänet tahtonut kuninkaakseen ottaa, koska hän kauniin ja komean muotonsakin kautta oli kuin kuninkaaksi määrätty. Mutta viisaat ja vanhat tahtoivat poikaa vielä kolmantenakin päivänä koettamaan, syttyisikö kynttilä hänen kädessään kirkon ovella. Kolmantena päivänä olivat kaikki valtakunnan asukkaat kokoontuneet kirkon luo. Kun poika astui ovesta sisään, niin leimahti kynttilä kirkkaalla liekillä palamaan. Silloin ottivat he pojan kuninkaakseen, ja ilo ja riemu oli valtakunnassa ylimmillään, ja kruunauspitoja vietettiin monta päivää.
Kun nuorempi veli oli mieheksi varttunut, niin läksi hänkin maailmaa kiertämään. Hän tuli matkoillaan linnan luo, jonka muurin vierellä oli kolmesataa seivästä ja jokaisen nenässä oli miehen pää, yksi ainoa oli vielä tyhjänä. Siinä kaupungin portin lähellä oli kauppiaan puoti. Poika poikkesi sinne ja pyysi saada jäädä kauppiaan luokse asumaan. Kauppias mieltyi komeaan poikaan ja otti hänet luokseen. Poika alkoi häneltä tiedustella yhtä ja toista kaupungin oloista.
— Mitä nuo kolmesataa seivästä ovat kaupungin portin ulkopuolella, ja miksi niihin on ihmisen päitä pistetty?
— Meidän kuninkaallamme on tytär, kaunis ja ylpeä, sanoi kauppias, Häntä on niin monta miestä käynyt kosimassa kuin seipäitten päässä on päitä.