— Etkö tyytyisi kultaan, sillä on minulla sitäkin sinulle antaa.
— Kätesi minä tahdon, muusta palkasta en huoli.
— Täytyyhän se antaa, vastasi poika, sillä meren toiselle puolelle täytyy minun päästä.
— Mutta käden tahdon ensin, ennenkuin lähden soutamaan.
— Ota se vasta toisella rannalla, niin minä pidän soutaessasi perää, sanoi poika.
Tähän kauppaan tyttö suostui ja vei pojan veneeseen, jossa oli viittäkymmentä syltä pitkät airot. Kun toiselle rannalle tultiin, niin poika pisti taikahatun päähänsä ja hyppäsi maihin.
Tyttö siinä etsi poikaa veneestä:
— Minne se katosi, kun jätti maksamatta, ei antanut kättään eikä kultaa.
Poika kulki eteenpäin ja tuli mustan meren rantaan. Musta oli sen pohja, pikimustaa sen vesi ja mustat kivetkin sen rannalla. Rantaa pitkin kulkiessaan löysi poika pienen mökin. Kun hän tuvan oven avasi, niin oli siellä tyttö, jolla oli kuutta kyynärää pitkä nenä.
— Terveisiä paljon nuoremmalta sisareltasi, sanoi poika. Hän souti minut valkoisen meren yli.