— Nyt sinä valehtelet, sanoi tyttö. Hän ei sinua ole soutanut, koska ei ole toista kättäsi ottanut.
— Katsohan tätä laukkua, se on täynnä kultaa. Sitä otti sisaresi maksuksi, ja on minulla vielä sitä sinullekin antaa.
— Kultaa ei saa soutupalkaksi ottaa, huusi tyttö hyvin vihaisena. Käsi on otettava.
— Kultaa hän kuitenkin otti, ja nyt minä tahtoisin päästä tämänkin mustan meren toiselle rannalle.
— Kyllä minä voin sinut toiselle rannalle soutaa, mutta sitten otankin molemmat kätesi palkaksi.
Yhdessä he astelivat rantaan. Siellä sanoi tyttö:
— Ojennahan tänne kätesi, niin leikkaan ne pois.
— Ota vasta toisella rannalla, niin osaan sinne soudettaessa pitää perää, sanoi poika.
Siihen suostui tyttö. Toisella rannalla pani poika taikahatun päähänsä, hyppäsi maihin ja jätti tytön häntä veneestä etsimään.
Poika kulki pitkin maita ja tuli lopulta punaisen meren luo. Verenhohtava oli sen pinta ja punaisina löivät laineet sen rantakiviä vastaan. Rantaa käyskennellessään tuli poika pienelle tuvalle. Siellä asui tyttö, joka nenällään kohenteli puita pesässä.