Aamulla tyttö sitten asteli pojan seurassa meren rantaan ja huusi:
— Hohoi, kaikki taivaan linnut tänne minun puheilleni!
Aivan mustanaan oli taivas, kun lintuja monenmoisia, monen kokoisia lensi rannalle. Näiltä kysyi tyttö:
— Oletteko nähneet sellaista linnaa, joka on upotettu tuonne punaiseen mereen niin että vain vähän harjaa näkyy veden kalvon yläpuolella?
— Emme, sellaista linnaa emme ole nähneet, vastasivat linnut.
Tyttö lähetti heidät pois.
— Kysynpä meren kaloilta, ne sen linnan ovat voineet nähdä.
Ja hän huusi:
— Hohoi, kaikki veden kalat, tulkaa minun puheilleni.
Vesi aivan kiehui ja kuohui, kun suunnaton kalaparvi ui rantaa kohden. Näiltä kysyi tyttö: