— Sanoinhan minä, että kyllä se sinne saadaan, kun ei suotta hätäillä.
— Niin sinä sanoit, mutta en minä ennen mitään usko, kuin näen omin silmin. Ja nyt minä sen näin.
Kuninkaanpoika tuli siltaa katsomaan ja täytyi hänen myöntää, että se oli komeampi kuin hän oli odottanutkaan. Hän kutsui neuvonantajansa luokseen neuvottelemaan ja sanoi heille:
— Se teki sen, mitä vaadimme. Mitä me nyt keksimme, sillä kuolla hänen täytyy?
Löivät neuvonantajat viisaat päänsä yhteen ja kun he kauan olivat tuumailleet, sanoi vihdoin eräs:
— Satu kertoo, että tämän linnasi puutarhaan on haudattu kolme kultaista porsasta, vaadi häntä kaivamaan ne sinulle esiin.
Tämä tuuma miellytti suuresti kuninkaanpoikaa, sillä hän tiesi, että sadut usein valehtelevat ja poika ei voisi siis puutarhasta mitään löytää, koska siellä ei mahdollisesti mitään ollutkaan. Hän kutsutti pojan luokseen ja ilmoitti, mitä pojan oli tehtävä, ja määräsi vielä, että työ oli suoritettava yhden yön aikana.
Poika palasi alakuloisena vaimonsa luo ja sanoi:
— Nyt se vasta myrkyn lykkäsi, vaatii näet minua kaivamaan hänen puutarhastaan kultaisia porsaita esiin. Osaatko sinä tässä asiassa minua neuvoa?
— Osaan kuin osaankin, vastasi vaimo. Minä tiedän, että ne ovat kätketyt sinne sen puutarhan keskellä olevan suuren tammen alle. Mutta koska tämä tuuma varmasti on kuninkaanpojan kolmesta neuvonantajasta alkunsa saanut, niin tehkööt he tällä kertaa työn. Mene linnaan ja pyydä apulaiseksesi lihavin ja laiskin niistä kolmesta neuvonantajasta, kuninkaanpoika hänet kyllä sinulle antaa, valikoi suurin lapio, minkä käsiisi saat, ja lähde kaivamaan siitä kohdasta, minkä olen sinulle osoittanut.