Poika noudatti vaimonsa neuvoa ja pyysi kuninkaanpojalta apulaisekseen lihavimman ja laiskimman neuvonantajan. Yhdessä he sitten yön aikaan menivät puutarhaan ja kaivaminen alkoi. Kyllä se lihava neuvonantaja siinä hikoili ennenkuin oli kaivanut kolmea syltä syvän kuopan sen suuren tammen alle.
Sieltä kolmea syltä syvän kuopan pohjalta kolme kultaista porsasta löydettiin. Poika vei ne aamulla kuninkaanpojalle ja sanoi:
— Tuossa nyt ovat ne porsaat, joita sinä niin kovasti himoitsit. Leiki nyt niiden kanssa mielesi mukaan, mutta minut ja vaimoni jätä jo rauhaan.
Vaikka kuninkaanpoika olikin iloinen saadessaan nuo kultaiset porsaat, niin oli hän kuitenkin kiukkua täynnä ajatellessaan, että poika oli tämänkin työn voinut suorittaa ja pelastua siten kuolemasta. Ja kun hän kaikin mokomin tahtoi saada pojan vaimon itselleen, niin kutsutti hän nuo neuvonantajansa luokseen ja sanoi heille:
— Suoritti poika senkin tehtävän, ja saamatta jäi hänen kaunis vaimonsa. Nyt keksikää sellainen työ hänelle, ettei hän siitä hengissä suoriudu, muutoin panen teidät joka ainoan hirteen roikkumaan.
— Ole huoleti, sanoi se neuvonantaja, joka koko yön oli saanut kuoppaa kaivaa, kyllä me sellaisen työn keksimme, ettei hän siitä hengissä selviä. Nyt on minulla jo omastakin puolestani syytä toivoa hänen kuolemaansa, sillä onhan hän koko yön pitänyt minua sellaisessa työssä, että ruumistani kolottaa joka paikasta.
Ja kun he oikein kovasti olivat miettineet, niin keksivät he pojalle niin vaikean työn, ettei moisesta oltu ennen kuultukaan.
Kuninkaanpoika kutsutti pojan luokseen ja sanoi:
— Nyt panen sinulle vielä yhden työn; jos sen suoritat, niin rauhassa saat elää, mutta jos et sitä suorittaa taida, niin henki sinulta viedään.
— Ja mikä tuo työ on? kysyi poika.