— Sinun tulee hankkia minulle sellainen kannel, joka itsestään soi.
Poika tuli vaimonsa luo ja sanoi:
— Aletaan nyt jo heittää toisillemme hyvästejä, jotta ennätetään sekin tehdä ennenkuin kuolema tulee, sillä varmasti se nyt tulee. Se kuninkaanpoika on keksinyt minulle työn, jota ei kukaan voi suorittaa, koska sellaista, kuin hän vaatii itselleen, ei ole koko maailmassa eikä sellaista kukaan valmistaakaan taida.
— Mitä se sitten on? kysyi hänen vaimonsa.
— Hän vaatii minulta elävän kanteleen, joka itsestään soittaa.
— Jos sellainen kannel on olemassa ja jos se voidaan valmistaa, niin tiedän, kuka sen voi sinulle antaa. Mene kuninkaanpojan luo ja varaa itsellesi aikaa kolme kuukautta ja yksi päivä ja pyydä ne kolme neuvonantajaa itsellesi matkatovereiksi.
Poika meni kuninkaanpojan luo ja sai itselleen varatuksi kolme kuukautta ja yhden päivän ja vaati nuo kolme neuvonantajaa matkatovereikseen.
Ennen lähtöä antoi vaimo miehelleen sen silkkisen huivin ja sinisen kerän ja sanoi:
— Minä panen tämän kerän edellänne kierimään, sitä kun seuraat, niin löydät sen elävän kanteleen. Kahdessa paikassa saat huiviani näyttää, mutta kolmannessa et ennen kuin tiukka tulee.
Näin sanottuaan heitti hän kerän kierimään ja poika läksi neuvonantajien seurassa astua tallustelemaan sen jälestä.