— Kyllä minä odottaa jaksan, sanoi poika, sillä sen minä olen päättänyt, että valmiiksi se kannel on saatava, vaikka poikasi söisivät puolet kuninkaan valtakunnan asukkaista.
Kolmantena iltana pantiin kolmas neuvonantaja tulta näyttämään. Kauaa ei hänkään jaksanut, ennenkuin torkahti. Heti muuttuivat miehet taas susiksi ja syödä hotkaisivat senkin neuvonantajan ja juoksivat pois metsään.
— Se hyvä siitä oli, sanoi poika, että noista pahoista neuvonantajista on päästy. En minä heidän kuolemaansa sure. Mutta se minua harmittaa, että se itsestään soiva kannel ei vieläkään valmiiksi tullut.
— Odota siksi, kunnes ilta tulee ja poikani metsästä palaavat, sanoi akka, kohta he jo kai sen valmiiksi saavat.
Tuli ilta, ja kun sudet olivat saapuneet ja miehiksi muuttuneet, niin alettiin sitä kannelta taas laatia. Poika rupesi itse tulta näyttämään. Mutta kun hän kolme yötä jo valvonut oli, niin alkoi uni raskaana painaa hänen silmäluomiaan, pää painui alas ja hän torkahti. Sen nähdessään töytäsivät miehet poikaa kylkeen ja sanoivat:
— Poika, poika, elä nuku.
— Elkää siinä hulluja höriskö, sanoi poika heille. Enhän minä nuku, minähän tässä vain mietiskelen.
— Mitä sinä mietiskelet? kysyivät miehet.
— Onhan vain asiaa, johon te minulle taidatte vastauksen antaa. Onko metsässä enemmän kuivia vaiko tuoreita puita?
— Sitä emme ole koskaan tulleet laskeneeksi, sanoivat miehet, muuttuivat susiksi ja riensivät metsään puita laskemaan.