— Katsokaamme, minkä näköinen se on, jota vanhus tähän asti kielsi minua katsomasta?
Kun hän pussin avasi, niin olikin siellä kaunis neitonen.
— Ken sinä olet? kysyi poika.
— Minä olen sinun vaimosi, vastasi neito.
— Lähde sitten kanssani vihille, sanoi poika.
— Näytä ensin minut vanhemmillesi, vastasi neito.
Kun neito tuvan oven kynnykselle astui, niin oli pienoinen mökki kadonnut ja sijaan oli tullut komea linna, joka uljaana kohosi korkeutta kohden ja jonka tornit pilviä piirsivät. Ja suuri joukko palvelijoita riensi heitä vastaan. Kun aamu koitti, niin tuli linnan luo joukko kerjäläisiä, ja avoin oli pojan käsi jokaiselle ja valmis hän oli kaikkia auttamaan.
Kun kerjäläiset tulivat keisarin linnaan, niin kysyi keisari heiltä:
— Mikä on tuo kartano, komeampi kuin minun, joka tuolla etäällä häämöittää ja josta te luokseni tulitte?
— Kenen linna on, ja ken siellä isäntänä elää, emme tiedä, mutta hyvä sydän hänellä on, avoin on käsi jokaiselle, ken apua tarvitsee, vastasivat kerjäläiset. Ja kaunis on hänellä siellä puoliso, niin kaunis, että hänet nähdessään mieli hartaaksi käy, ja on kuin taivaan kirkkaus siellä valahtaisi, missä hän kulkee. Siunatut he ovat kaikella maallisella hyvyydellä, ja lämpimällä kädellä he siitä jokaiselle taritsevat.