— Millä sinä heidät armoittaa taitaisit?
— Minä kylmän ilman laadin, ja jos he sen kestävät ja lehmän karvat lukea taitavat, niin minun armoni on oleva heillä ja he pahat työnsä sovittaneet ovat.
— Yön kahden miehen luona makasin, ja he vilusta värjöttivät, vaikka minulla oli lämmin. Miksi tämän heille määrännyt olit?
— Pohatoita he olivat ja äveriäitä, mutta kaikesta maallisesta hyvyydestä eivät he toisille jakaa tahtoneet ja apua saamatta saivat köyhät heidän oveltaan kääntyä.
— Eikö heille milloinkaan pelastus koita tästä rangaistuksesta?
— Kun pakkasen laadin ja he sen kestävät ja tähteni lukea taitavat, niin olen rangaistukseni heistä pois kääntävä.
Kotiaan palasi poika ja hänen vaimonsa häneltä kysyi:
— Saitko sen, mitä etsimään lähdit?
— Katso, matka on minulla ollut pitkä ja vaivaloinen, mutta Jumala on minulle armollinen ollut ja sen antanut, mitä häneltä pyysin.
Kun keisari pojan palanneeksi kuuli, niin tuli hän pojan asunnolle, ja pyöveli seurasi häntä.