— Tule selkääni, sanoi silloin karhu. Minä vien sinut miehesi luo.
Tyttö nousi karhun selkään ja karhu läksi uimaan. Kun he olivat tulleet meren aukealle selälle, josta ei näkynyt maata millään puolella, sanoi karhu:
— Minun on nälkä.
Tyttö antoi karhulle kaiken, mitä hänellä oli evästä. Karhu ui jonkun matkaa ja valitti taas nälkäänsä. Silloin tyttö antoi karhun syödä hänen molemmat kätensä.
— Miksi surisin käsiäni, sanoi tyttö, kun vain saan mieheni nähdä.
Jonkun matkaa uituaan valitti karhu taas nälkäänsä.
— Syö jalkani, sanoi tyttö. Miksi surisin jalkojani, kun vain saan mieheni nähdä.
Kun he vihdoin saapuivat rantaan, niin heitti karhu hänet rannalle kädettömänä ja jalattomana. Mutta tyttö ei valittanut, vaan kiitti karhua, joka oli hänet tuonut meren yli.
Silloin karhu sylki suustaan tytön kädet ja jalat ja asetti ne jälleen paikoilleen. Sen tehtyään sanoi karhu:
— Mene tästä eteenpäin siksi, kunnes tulet tulisen vuoren luo. Nouse sen huipulle, niin näet edessäsi tien. Sitä lähde astumaan, kunnes tulet pienelle mökille. Sinne poikkea, niin sinua neuvotaan eteenpäin.