Tyttö teki, niinkuin karhu oli hänelle neuvonut. Kun hän tuli mökkiin, oli siellä vanha vaimo. Tälle kertoi tyttö koko elämäntarinansa, ja siitä vaimo huomasi, että hän oli hänen veljensä puoliso.
— Lepää tämä yö minun tuvassani, sanoi vaimo, niin aamulla neuvon sinua eteenpäin.
Yöllä kehräsi vaimo ja keri langan kerälle. Aamulla hän heitti sen vierimään pitkin tietä ja sanoi tytölle:
— Seuraa kerää siksi kunnes se pysähtyy.
Tyttö teki niin ja tuli toiselle tuvalle, jossa asui hänen miehensä toinen sisar. Tämä antoi hänelle aamulla kuontalon ja viipsinpuut ja sanoi:
— Mene sinne, minne kerä vierii. Ja kun se pysähtyy, niin pysähdy siihen ja pane maata.
Tyttö asteli kerän jälestä ja tuli vihdoin korkealle, aivan alastomalle kalliolle. Kun hän siinä istui, niin näki hän kalliosta veräjän avautuvan, ja siitä tuli nainen, joka astui tytön luo.
— Mitä etsit täältä? sanoi nainen.
— Miestäni, jonka tiedän täällä olevan.
— Jos annat minun kuontalolla kehrätä, niin päästän sinut miehesi luo, sanoi nainen.