Tyttö antoi naiselle kuontalon ja meni vuoreen. Siellä hänen miehensä makasi, mutta vaikka tyttö kuinka olisi koettanut häntä herättää, niin ei hän avannut silmiään, sillä nainen oli pistänyt unineulat hänen korviinsa.
Valittaen vietti tyttö yön miehensä luona. Kun aamu tuli, ajoi nainen hänet vuoresta pois. Mutta palvelijat olivat kuulleet, mitä tyttö oli sanonut nukkuneelle miehelleen ja he sen kertoivat hänelle.
— Vaimosi oli koko yön sinun luonasi, sanoivat he, mutta sinä et herännyt, kun unineulat olivat korvissasi.
Illalla nainen, joka oli paha haltija, meni taas tytön luo ja pyysi saada kehrätä hänen kuontalollaan. Kun tyttö tuli vuoreen, niin oli poika ollut varovainen, eikä ollut antanutkaan pahan haltijan pistää unineuloja hänen korviinsa. Hän kuuli vaimonsa äänen ja kysyi häneltä:
— Miten olet tänne päässyt? Miten olet tullut suuren ulapan yli?
— Minut toi karhu selässään.
— Se karhu on minun veljeni. Minne jätit poikasi?
— Nukkuissani varasti sen minulta kettu.
— Se kettu oli minun toinen veljeni. Silloin on poikani turvassa. Sinä olet kaikki koettelemukset kestänyt ja niin on meille pelastuksen päivä koittava. Kun ensi yönä tulet luokseni, niin muista sulkiessasi vuoren portin lausua rukous. Kun sen teet, niin ei paha haltija voi enää sitä avata.
Kolmantena iltana teki tyttö niinkuin hänen miehensä oli neuvonut.