UUNINPERÄINEN.
Mies kun oli metsässä riistaa etsimässä, niin eksyikin sinne, eikä osannut kotiaan. Harhaillessaan siellä ja katsellessaan, minne yöksi jäisi, tuli hän pienelle mökille.
— Mikähän mökki tuokin on? ajatteli mies. Olkoon kenen asumus tahansa, niin uskaltaa kai sinne sisään mennä.
Hän avasi oven. Mökissä ei ollut ketään.
— Eihän täällä olekaan ketään, jolta pyytäisi yösijan lupaa, sanoi mies itsekseen. Pyydänpä sitten itseltäni ja annan itse siihen luvan.
Ja mies asettui mökkiin yötään viettämään. Kun hänen oli nälkä, nouti hän ensin ulkoa puita, pilkkoi ne, laittoi uuniin tulen ja pani padan valkealle. Sitten otti hän kontistaan jauhoja ja keitti itselleen keitoksen. Nostaessaan padan tulelta ja valmistautuessaan popsimaan keitostaan, kuului uunin perältä ääni:
— Hoi mies, minulle pitäisi talkkunaa!
Kuullessaan sellaisen äänen, kysyi mies:
— Mikä uuninperäinen siellä on? Oletko sinä ihminen, vai oletko eläin?
— Mitä se sinuun kuuluu, sanoi ääni. Anna, mitä minä pyydän. Mutta kun annat, niin muistakin kiroilla.