— Onkohan jumalalla ketään minua armaampaa, kun hän lähettää minulle taivaallisen väkensä kautta kaiken ravinnon? Kyllä minä lienen kaikista parhain!
Seuraavana päivänä eivät taivaalliset ilmestyneetkään hänelle ruokaa tuomaan. Erakko sitä kovasti ihmetteli. Hän oli sen päivän syömättä. Seuraavana päivänä taivaalliset taas tulivat ja toivat hänelle ravinnon.
Silloin erakko kysyi:
— Miksi ette eilen minun luokseni tulleet?
— Sen teimme siksi, että sinä tuumit sillä tapaa, että jumalalla ei ole ketään sinua armaampaa.
— Enkö minä sitten olekaan oikeassa?
— Et ole. Jumalalla on vielä eräs, joka hänelle on sinua armaampi.
— Mikä se sellainen mies on?
— Hän on kyntömies.
Kun erakko tämän kuuli, tuli hän kovasti kummiinsa.