— Minä olin ulkona. Sanokaa mistä on kysymys nyt? kysyi hän.
— Nuo syyttävät minua siitä, että minä muka olisin houkutellut Antin tekemään murhan ja olin luvannut hänelle siitä maksun, huusi Kirsti.
— Voi hyvänen aika! kuului penkiltä suutari Bergin epätoivoinen ääni.
— Kirsti, tule pois minun kanssani, niin minä selitän sinulle asian niinkuin se on, sanoi Kalle.
Hän tarttui Kirstin käteen ja veti hänet mukanaan pirtistä pihalle. Hän oli arvannut oikein. Ei kukaan tahtonut olla kuulematta sellaista selitystä ja siksi vähän ajan päästä olivat kaikki tallissa, jossa Kalle sytytti lyhtyyn valon. Vaikka Kalle valikoi aivan odottamattoman paikan selitystään varten, niin ei kukaan sitä tänä hetkenä ihmetellyt.
— Joku on tehnyt murhan, sanoi Kalle.
— Totta kai me sen kaikki tiedämme, sanoi Mattilan emäntä vihaisesti.
— Odottakaa, jatkoi Kalle. — Mahdollisia syyllisiä ovat seuraavat: veljeni Väinö, minä, suutari Berg, Kirsti, Antti ja sitten se tuntematon.
— Mikä tuntematon? kysyivät kaikki.
— Se, jonka nimeä me emme vielä tiedä.