— Mennään pois, hän tekee meistä pilkkaa, sanoi muuan joukosta.
— Ei, kuullaan nyt, sanoi Kirsti, — sillä hän puhuu järkeä.
— Väinö se ei voi olla, sanoi Kalle, — sillä hän on niin hiljainen mies, ettei hän uskaltaisi murhaa ajatellakaan.
— Väinö ei tekisi kellekään ihmiselle mitään pahaa, sanoi hänen äitinsä.
— Suutari Berg ei tule kysymykseen myöskään, sillä hän ei osaa ampua, jatkoi Kalle. — Jäljellä ovat siis: minä, Antti, Kirsti ja se tuntematon. Minulla ei ollut mitään syytä ampua Mattia, sen kai jokainen ymmärtää. Ja jos minä sen olisin tehnyt sittenkin, niin totta kai minä olisin koettanut pakoon päästä, kun minulla kerran oli polkupyörä. Jäljellä ovat nyt Kirsti, Antti ja se tuntematon. Jos Kirsti olisi ampunut Matin, niin ihan kai olisi sen tehnyt vasta sitten, kun oli ensin saanut rahat. Ja että Matti aikoi maksaa rahat, sen me tiedämme, sillä hän oli saanut ne juuri Heikkilän vanhalta emännältä. Huomatkaa, hän sai juuri sen summan.
— Hän on voinut maksaa rahat Kirstille, selitti Mattilan emäntä, — ja sitten on heille tullut riita ja silloin Kirsti on tehnyt teon.
— Se ei ole totta! huusi Kirsti.
— Hiljaa, hiljaa, sanoi Kalle. — Jos hän olisi maksanut rahat, niin hän olisi ne tietysti ottanut lompakostaan tai, elleivät ne ole olleet lompakossa, niin ainakin taskustaan. Ajatelkaamme nyt, että Kirsti olisi ne saanut, vaikka hän väittää, ettei hän ole saanut.
— Minä en saanut niitä, huusi Kirsti.
— Mutta me nyt ajattelemme, että hän ne sai, jatkoi Kalle. — Silloin ei Kirstillä ollut mitään syytä, vaikkakin hän olisi Matin ampunut, varastaa hänen lompakkoaan. Me kaikki tiedämme nimittäin, että poliisi Salo tarkasti vainajan taskut ja että lompakko oli poissa. Hulluhan Kirsti olisi ollut, jos olisi jättänyt sen mahdollisuuden varteen ottamatta, että vielä vastaisuudessakin saisi avustusta, kun Matti kerran oli rikas. Ja jos hän olisi ampunut, niin eihän hän olisi tuota pistolia vienyt talliin, vaan se olisi joko jäänyt maantielle tai hän olisi sen pistänyt taskuunsa. Ja ei kai hän olisi mennyt huutamaan apua aivan ensimmäiseksi, vaan olisi ensin ollut piilossa ja vasta sitten tullut aivan kuin sivullisena esille. Nyt meille jää jäljelle enää vain Antti ja se tuntematon.