— Sanottiin, että siinä on veriset sormenpäänjäljet ja että ne ovat Antin. — Mutta sitten sanottiin, että siinä on muitakin jälkiä. Nyt ne ottavat siellä Helsingissä Erkin sormenpäänjäljet ja vertaavat niitä.
— Ja jos ne sattuvat olemaan samat, niin sitten ei häntä mikään pelasta, sanoi Kalle. — Ja tietysti siinä on hänen sormiensa jäljet, kun Aino kerran on nähnyt pistolin hänen kädessään.
— Ei ole sanottu, lausui poliisi.
— Kuinka niin?
— Kun minä olin saanut asian kuulla nimismieheltä, sen nimittäin, että Erkki oli ollut Ainon luona, niin minä menin tuon tytön luo ja puhuttelin häntä. Kun minä tunnen hänet jo vanhastaan, näin hän puhui helpommin minulle kuin nimismiehelle, joka aina tuo tuon virka-arvonsa esiin. Aino kertoi, että Erkki otti taloon tullessaan pistolin taskustaan ja pani sen eteisen pöydälle. Siitä Aino näki, että pojalla oli ase mukanaan, ja katseli vähän aikaa sitä. Mutta Erkki oli tullut taloon äkkiä eikä tyttö siis ollut itseään siistinyt. Hän tuli suoraan keittiöstä, missä hän oli hilloja laittamassa. Kun hän otti pistolin käteensä, niin tuli siihen tahroja. Erkki torui häntä ja sanoi, että naiset eivät saisi koskaan pidellä ampuma-asetta, koska he eivät ymmärrä, että sen pitää olla kiiltävä. Ja silloin Erkki oli ottanut Ainon esiliinan ja sillä pyyhkinyt pistolin ihan puhtaaksi ja laskenut sen sitten pöydälle uudelleen. Juttu on pieni, mutta tyttö muisti sen hyvin, koska se kuului samalla sellaiseen rakkauden kuherteluun ja nainen aina ne muistaa pitkien aikojenkin päästä. Hän muistaa ihan varmasti, että Erkki laski pistolin pöydälle sillä tavalla, että Ainon esiliinan reuna oli sen ympärillä. Tämänkin Aino muistaa, sillä Erkki sanoi, että nyt siihen ei saa enää koskea, kun se on aivan puhdas. Tämän Aino siis muistaa, mutta ei millään tavalla sitä, ottiko Erkki pistolin pöydältä mukaansa vai ei. Ja jos sellaista kysytään Erkiltä, niin tuskin hänkään muistaa, sillä me kaikki teemme aina aivan koneellisesti kaikenlaisia tavallisia tekoja. Mutta on tässä vielä yksi mahdollisuus.
— Se nimittäin, että joku on Erkin sisällä ollessa varastanut pistolin ja sitten sitä käyttänyt, sanoi Kalle.
— Niin juuri, sanoi poliisi. — Minä ajattelin sitäkin heti ja tiedustelin, oliko kukaan talossa käynyt. Eihän kukaan muistanut, kuka siellä oli käynyt. Ja kun talo on maantien varrella, niin saattoihan kuka tahansa tulla eteiseen ja sieltä ottaa pistolin ja sitten mennä tiehensä kenenkään huomaamatta. Se on mahdollista, mutta silloin olisi sen ihmisen pitänyt suunnitella rikos oikein perinpohjin. Ja sen olisi pitänyt olla myös Peltolan Matin vihamies ja samalla tietysti myös Erkin vihamies. Ja me emme tunne ketään sellaista.
— Ja mitä nimismies sanoo tästä kaikesta?
— En minä ole hänelle näistä asioista puhunut mitään, sanoi poliisi. — Ei meidän tavallisten poliisien ole hyvä puhua ajatuksiamme nimismiehelle, joka on käynyt kaikki kurssit ja muut sellaiset, lukenut vierailla kielillä oppikirjoja ja pitää itseään erittäin taitavana. Nimismies on nyt saanut niinsanotun suuren asian käsiinsä. Ja kun hänen kunniansa nyt on kysymyksessä, niin hän ei päästä muita siihen osalliseksi, sillä hän tahtoo koko kunnian itselleen, koska hän havittelee kruununvoudin paikkaa.
Salo meni tallin ovelle ja sanoi: