— Minä kehoittaisin tuohon viimeiseen keinoon, sanoi Kalle. — Minä olen nähnyt, että talossa on hyvin paljon laseja, jotenka tiedän hyvin monen ennättävän täällä käydä, ennenkuin näistä puute tulee. Mutta miksi syyllinen, jos hän on tällä paikkakunnalla asuva, tulisi tänne?
— Jos hän vähänkin tietää tämän seudun asioista, niin koettaa hän saada tietää, miten paljon sinä olet päässyt tutkimuksissasi asian perille, tai hän koettaa päästä selville, mitä minä ajattelen.
Emäntä nosti kätensä suulleen ja haukotteli.
— Nyt sinä saat mennä tiehesi, sillä minä olen väsynyt, sanoi hän. — Tämä on ollut raskas päivä minulle. Minä tahdon tänä iltana olla vielä kahden Jumalani kanssa. Kun rauhassa jätän asiat hänen huomaansa, niin hän unessa minulle antaa selvityksen ja aamulla herätessäni tiedän, mitä hän tahtoo minun tekevän. Miten monta kertaa olenkaan elämässäni sillä tavalla jättänyt asiat hänen päätettäväkseen! Hän on nostava minut unessa korkealle vuorelle, josta näen laajan maiseman. Hän vie minut lähteelle ja juottaa minulle viisauden voimaa.
— Minä saan kai tulla ylihuomenna tänne taas, sanoi Kalle, — niin voimme ennen käräjiä keskustella, mitä meidän on tehtävä.
— Ei ylihuomenna, vaan jo huomenna, sanoi vanha emäntä. — Ja kiitos sinulle, poika, kaikesta. Me vanhat ihmiset saamme niin usein tuntea sen, että olemme tarpeettomia. Näinä päivinä olen saanut kokea, että minulla on vielä tehtävää maailmassa.
VIIDES LUKU.
Tiistai aamuna nousi vanha emäntä vuoteeltaan tavallista myöhempään. Vanha palvelijatar Miina oli monta kertaa raottanut ovea ja kuunnellut. Emäntä nukkui kyljellään vuoteellaan ja hengitti raskaasti. Lopulta ei Miina enää voinut levottomuuttaan hillitä, vaan meni huoneeseen ja lähestyi vuodetta. Hän kumartui emännän puoleen ja hämmästyi nähdessään, miten suuttuneen näköinen tämä oli. Kasvoilla tavallisesti oleva rauhallisuus oli aivan poissa, otsa oli rypyssä ja vanhat huulet lujasti yhteenpuserretut. Hengitys oli raskas, mutta tasainen. Miina laski kätensä emännän olalle ja sanoi:
— Olisi jo aika nousta kahvia juomaan!
Emäntä nousi äkkiä ylös ja katsoi ensin pitkään Miinaan.