— Maantie on siinä aitan luona ja sitten vähän matkan päässä talon tallin luona niin kapeaa, ettei siihen voi autoa pysäyttää, ellei tahdo maantietä tukkia aivan kokonaan. Mutta siellä Mattilan riihen luona on sopiva pysähdyspaikka. Ja sitten he molemmat tulivat taloa kohden ja se toinen ampui Matin.
— Ja luuletteko, että murhaaja olisi ennättänyt tekonsa tehtyään paeta murhapaikalta, juosta esimerkiksi autolleen ja sitten ajaa pois?
— Kyllä tavallinen mies varsin hyvin olisi ennättänyt mennä, jos auto oli tallin takana, sanoi suutari, — onhan se matka niin lyhyt, mutta ei Mattilan riihelle asti, sillä se matka on liian pitkä.
Nimismies naurahti ja sanoi:
— Kuulkaahan, tämä selitys ei laisinkaan pidä paikkaansa. Ei ole olemassa mitään syytä ajatella, että he olisivat pysähtyneet Mattilan riihen luo, jos nyt ensiksikin murhaaja ja nuori Peltola olisivat tulleet samalla autolla. Enhän voi mitenkään ajatella, että tuo murhaaja olisi tehnyt tekonsa aivan ihmisasuntojen lähellä, jolloin ilmitulemisen vaara oli mahdollisimman suuri, kun hän olisi voinut tekonsa suorittaa esimerkiksi metsätaipaleella, jos he nimittäin ovat ajaneet samalla autolla. Me emme voi ruveta kuvittelemaan mitään, sillä silloin joudumme aivan ehdottomasti väärille teille, vaan meidän on pidettävä kiinni yksityiskohdista ja vasta kun ne ovat meillä selvillä, luotava niistä kokonaisuus.
— Mutta kyllä minä sentään pyytäisin, että pöytäkirjaan merkittäisiin tämä, että minä kuulin auton äänen, sanoi suutari. — Minä en pääse minnekään siitä, että tässä voisi olla johtolanka.
— Koska sitä nimenomaan tahdotte, niin merkitsen kyllä, sanoi nimismies. — Tiedättekö, oliko tällä Matti Peltolalla vihamiehiä?
— En minä tiedä ketään varsinaista vihamiestä, mutta kai hänellä sellaisia oli, kun oli rikas ja pahantapainen toisinaan.
— Oletteko te riidellyt hänen kanssaan?
— Minä en koskaan riitele kenenkään kanssa.