— Jumalan sana on minulle aina riittänyt. Siitä saa aina kirvoituksen.
— Mutta riittääkö se aina, kun sinun on jokin asia loppuun asti pohdittava?
— Eihän minulla koskaan ole ollut sellaisia asioita, joita emäntä ei olisi ratkaissut, kun en itse ole osannut. Ja mistä noita vaikeita asioita olisikaan tullut, kun en ole koskaan miehistä välittänyt. Niistähän se päihin päänvaiva näyttää tulevan. Ja mitä minä sitä miestä olisin ristikseni ottanut, kun minun on täällä ollut hyvä olla.
— Me ajattelemme päivästä päivään samoja asioita ja luulemme olevamme viisaita, sanoi vanha emäntä. — Mutta sitten tulee äkkiä uusia asioita ja me hukumme ajatuksiimme, sillä emme osaa niitä pitää kurissa. Minun vanha äitini sanoi aina minulle: "Kun sinulle vaikea asia tulee eteen, niin älä päätöstä tee, ennenkuin olet kolme tiimaa kehrännyt!" Minä nauroin silloin hänelle, mutta hän oli viisas vaimo, eli vanhaksi ja hoiti kaikki asiansa aivan erinomaisesti. Nuorena leskeksi jäätyäni minä hänelle suruni ja murheeni kerroin ja selittelin monet vaikeat asiat, joita talon hoito minulle tuotti. Ja minä muistan aina, että asiat päätettiin hänen kehrätessään. Siinä selvisi kaikki niin, että asiassa ei ollut enää mitään mutkaa eikä kellään ollut niiden johdosta mitään sanottavaa. Näinä päivinä minä olen saanut tuntea runsaasti nöyryytystä. Olen ollut kauan, hyvin kauan mielestäni kaikkein viisain.
— Ei se ole mikään väärä ajatus, sanoi Miina, — sillä eihän kukaan emännälle riitä viisaudessa.
— Se johtuu siitä, että minä olen ollut rikas eikä kukaan rikkaalle mitään uskalla sanoa, ei väitetä vastaan, vaan aina myönnytään. Mutta nyt huomaan olevani kuin virran keskellä veneessä, jossa ei ole airoja eikä perämelaa. Ajatukseni eivät kulje tasaisesti. Ne hyppelevät kuin vene virrassa, ne kiertävät ja kaartavat. Minun täytyy käyttää äitini keinoa ja turvautua rukkiin.
Vanha Miina hymyili ja sanoi:
— Ei se ole mitään muuta kuin vanhuutta. Kerranhan senkin täytyy emäntäänkin osua. Rehitty sitä onkin jo tarpeeksi. Kun tulee vanhaksi, niin ajattelee ainoastaan muutamia asioita, välttää uusia ja kulkee totutuissa. Ei emännän tarvitse sekaantua kaikenlaisiin asioihin, kyllä niistä toiset huolta pitävät.
Vanha emäntä katsoi tiukasti Miinaan ja sanoi:
— Mene noutamaan aitasta orren päältä pellavia. Siellä pitäisi niitä olla. Ja mitä tulee tuohon sinun ajatukseesi, että minun ei tarvitse sekaantua kaikkeen, niin erehdyt. On asioita, joihin minun on sekaannuttava. Komentaa minä tahdon vielä ja määrätä siellä, missä tiedän olevani oikeassa, vaikka minun saadakseni ajatukseni järjestykseen pitäisi istua kuin sadun tytön yötä päivää kehräämässä. Menetkös siitä!