— Ja minua ihmetyttää, että sitä ei kukaan muu ollut huomannut, jatkoi Mattilan emäntä. — Mutta maailmassa on aina sillä tavalla, että ihmiset eivät näe sitä kohtaa, mikä on selvin. Ihan ne juoksevat kuin porsaat ympäri, kääntyvät sinne ja tänne.
— Ja mitä Kirsti siihen sanoo?
— En minä tiedä, mitä hän sanoo. Mutta kyllä hän vielä kaiken tunnustaa, kun me panemme hänet oikein ahtaalle. Kyllähän se on kaunista, että mies sillä tavalla naista puolustaa. Ei sellaista enää nykymaailman aikaan kuulekaan, ja onko tuota usein ennenkään tehty. Mutta sen minä sanon, että olisi Antti voinut valita vähän paremman. Mutta kuka niistä miehistä tietää aina. Niiden maku naisiin on kovin merkillinen. Kun asiaa katselee tältä kannalta, kuin minä olen selittänyt, on se ihan selvä. Kirsti tappoi miehen, joka ei maksa hänelle lupaamaansa rahaa.
— Mutta miksi hän olisi tappanut, kun hän olisi voinut vaatia rahat siksi, kunnes oli saanut ne, sanoi vanha emäntä. — Eihän Matti olisi sentään mistään hinnasta päästänyt morsiamensa tietoon sitä, että hänellä oli ollut suhde Kirstiin.
— Kyllä sitä niinkin saattaa ajatella, mutta kun muistaa, että Kirsti on kovin kiivas nainen, niin kaikki muuttuu. Tietysti hän on suuttunut mieheen ja silloin ampunut. Monta kertaa sitä sellaista on nähty ja kuultu. Ja kuka sitä tietää, vaikka Kirsti ei olisikaan mielellään katsellut sitä, että Matti ottaa toisen kuin hänet vaimokseen. Kun nainen tulee sellaiseen ajatukseen, niin sitä ei koskaan tiedä, mitä se tekee.
— Mutta silloinhan hänen olisi pitänyt ampua Anna.
— Niinhän sitä luulisi, mutta ei se sillä tavalla ole sittenkään. Jos Kirsti olisi ampunut Annan, niin olisi Kirsti joutunut vankilaan ja Matti olisi sillä välin mennyt naimisiin kumminkin jonkun toisen kanssa. Mutta kun hän ampuu Matin, niin tietää hän varmasti, ettei tämä ketään toista enää ota.
— Ja mitä Antti tästä kaikesta hyötyisi, jos hän on ottanut niskoilleen Kirstin syyn?
— Onhan ne rahat olemassa.
— Mutta ellei ollut rahoja?