Ja ajatukset vähitellen selvenivät. Kun tunsi ympäristönsä, niin saattoi asiat ymmärtää ja tietää, vaikka silmät olivat kiinni. Kun tunsi ihmiset, niin voi käsittää heidän tekonsa. Jokainen ihminen teki määrätyllä hetkellä ainoastaan oman luontonsa mukaan. Kun hän kerran tunsi Antin, niin hän tiesi, että tämä ei voinut olla osallinen murhaan. Se mies ei koskaan oman voittonsa vuoksi tekisi mitään sellaista. Monta kertaa olisi Antti voinut häntä raha-asioissa pettää samalla tavalla kuin monet muut palkolliset tekivät. Mutta Antti ei koskaan sitä tehnyt, vaan jokaisen pennin tilitti oikein. Eihän sellainen ihminen koskaan voisi olla mukana väärässä asiassa.
Ja kuitenkin Antti oli nyt osallinen tähän? Miksi hän sen teki? Ketä hän suojasi? Kuka oli se ihminen, jonka tähden hän oli valmis antamaan alttiiksi vapautensa ja kunniansa. Rakas täytyi sen ihmisen hänelle olla, hyvin rakas.
Hänen ajatuksensa katkesivat, kun hän kuuli lähestyvien askelten äänen. Mattilan Kalle tuli tietä pitkin riihelle kädessään sanomalehteen kääritty esine.
— Täällähän se kummiäiti itsekseen istuskelee, sanoi Kalle. — Kaunista päivääkö nyt pitää ihailla? Sopiihan se. Tästä näkeekin paljon viljeltyä maata. Minä olen aina pitänyt enemmän pellosta kuin kaikenlaisista mäennyppylöistä ja lammen pahasista, jonne tyttölapset menevät haaveilemaan. Minä tahdon ajatella, ja viljelty maa panee aina ajattelemaan, sillä siinä on ihmisen käden jälki. Minä tulin nyt näyttämään kipsimallia siitä auton renkaasta.
Hän avasi käärön ja otti esiin kipsinkappaleen.
— Tässä se nyt on. Siinä näkee selvästi, että auton renkaasta on kappale irtaantunut. Kun renkaassa on aivan kuin nastat pystyssä, jotta se ei pääsisi liukumaan, niin on yksi tällainen nasta jostakin syystä irtaantunut.
— Ja mitä me nyt tällä teemme?
— Kun me löydämme auton, jonka rengas on vioittunut, niin tiedämme, mitä autoa on käytetty ja voimme ottaa selville, kuka tuona iltana on sitä käyttänyt.
— Minä olen ajatellut sitä, että Peltolan Matti tuli autolla sen miehen kanssa, joka hänet murhasi. Totta kai kirkonkylässä tiedetään, kenen kanssa hän on lähtenyt ajelemaan.
— Olen minäkin sitä ajatellut, sanoi Kalle. — Mutta onhan sekin mahdollisuus olemassa, että hän on salavihkaa lähtenyt Kirstiä tapaamaan eikä siis ole käyttänyt kenenkään tuttavan autoa, koska hänen täytyi pitää asia salassa. Hän on voinut käyttää jonkun ohitseen ajavan autoa.