Vanha emäntä ei voinut olla hymähtämättä.
— Mitä minä enää vanha ihminen jännittäviä asioita kaipaisin. Hyvä on, kun kaikki kulkee tasaisesti.
— Mutta olettehan tehnyt suuria kauppoja aikoinanne ja teette vieläkin toisinaan.
— Ihmisen pitää käyttää ymmärrystään oikealla tavalla.
Kalle ilahtui.
— Juuri niin, siinä sitä nyt ollaan. Eikö se ole teille ilo, kun huomaatte osaavanne viisaasti ajatella?
— Totta kai se on ilo, sillä minä tiedän silloin käyttäväni leiviskääni oikealla tavalla.
— Nyt te voitte käyttää älyänne kerran minunkin tähteni, vai pitääkö kaikesta saada rahaa?
— Minä en ole koskaan rahaa hankkinut rahan tähden, sanoi emäntä. — Raha on minulle ollut puntari, joka on näyttänyt, että olen osannut tehdä työtä.
Tehkää nyt kerran työtä minunkin tähteni, sanoi Kalle. — Te ette ole vielä koskaan antanut minulle edes kumminlahjaakaan. Nyt sopisi antaa tämä.