— Sinä osaat, sinä osaat, puhut minut vanhan vaimon sekaisin. Mitähän sinä teetkään, kun kerran nuoria tyttöjä puhuttelet?
— En minä niihin tarvitse sentään teidän apuanne. Katsokaahan nyt, tämä rikos on hämärä. Nimismiehen antama ratkaisu voi olla oikea, mutta se voi myös olla väärä. Nimismies on niin innoissaan saamastaan opetuksesta, että hän voi tehdä virheitä. Hän on ihan kuin maanviljelijä, joka on lukenut kirjoja, mutta ei ole ollut itse pellolla. Kun hän on saanut päähänsä sen, että Antti on syyllinen, niin sovittaa hän kaiken siihen ajatukseen. Ja minä tahtoisin nyt loistaa, ja te voitte auttaa minua.
— Mutta jos me menemme väärään suuntaan asiassa, mitä sitten tapahtuu?
— Ei yhtään mitään tapahdu. Eihän kukaan saa mitään tietää, ellei meillä ole selviä todistuksia kaikesta. Jos minä menen sanomaan laamannille, että asia on toisin kuin mitä nimismies selittää, niin hän ajaa minut pellolle. Jos te sanotte sen hänelle, niin hän kuuntelee teitä. Ne juoruavat sellaista, että laamanni on toisinaan neuvotellut teidän kanssanne. Onko se totta?
— Ei hän ole neuvotellut. Se on väärin, jos niin sanotaan. Hän on toisinaan tiedustellut ihmisistä minulta ja millaista on ollut heidän elämänsä ja heidän hommansa. Ja minä olen hänelle selittänyt, millä tavalla he ovat asioitaan hoitaneet. Tämä on tapahtunut silloin, kun on ollut veloista ja muusta sellaisesta kysymys, sillä totta kai minä olen tiennyt, millä tavalla tässä pitäjässä jokainen on asioitaan hoitanut.
— Minun täytyy sanoa, että tämä on selvää puolueellisuutta. Mitä laamanni teille on? Ei yhtään mitään. Mutta minä olen teidän kummipoikanne.
— Puhu sitten, minä autan sinua, sanoi emäntä. — Mutta lupaakin, että minä saan kantaa ensimmäisen lapsesi kasteelle.
— No, sen minä lupaan varmasti, ja jos tuleva muijani napisee, niin annan hänelle selkään. Ja jos se on tyttö, niin teidän kaimanne siitä tehdään.
— Älä puhu tulevista, puhu nykyisistä asioista, sanoi vanha emäntä. —
Mitä sinä nyt tiedät?
— En mitään muuta kuin tämän auton renkaan jäljen.