— Ei kukaan tiedä teidän sielläolostanne yhtään mitään, kun menette sinne ajoissa. Tietysti ne kaikki kokoontuvat ensin pirttiin. Talon koko väki on silloin siellä, eikä kukaan katsokaan pihamaalle päin. Te voitte ihan turvassa mennä ylisille. Ja minä tuon sitten koko roikan sinne. Ja mitä hyötyä siitä muka on? Kirsti on kiivas ihminen, ja kun akat hänet oikein suututtavat, niin hän sanoo sellaista, josta me pääsemme totuuden perille.
— Mutta jos Kirsti syyttää sinua murhamieheksi, sillä sinähän olit ensimmäisiä, joka tulit paikalle?
— Olen minä kaikkia jo ennättänyt epäillä syyllisiksi, mutta en vielä itseäni. Minä olen jo ajatellut, että nimismieskin olisi tehnyt murhan, vaikka en voi käsittää, milloin hän sen olisi ennättänyt tehdä. Ja minä olen ajatellut, että suutari sen olisi tehnyt, vaikka en tiedä, millä tavalla hän olisi uskaltanut ampua, kun hän pelkää pyssyä ihan kuin hullu. Mutta itseäni en ole vielä osannut ajatella. Meillä ei ole rikokseen mitään muuta avainta kuin tuo auto, ja sekin on toistaiseksi vielä hyvin epämääräinen.
— Minulla on toinen, sanoi vanha emäntä.
— Mikä se on?
— Peltolan Matti sai minulta nuo kolmekymmentä tuhatta markkaa osakkeista.
— Minä tiedän sen. Entä sitten?
— Minulla on tapana merkitä aina suuret setelit omalla merkilläni. Ja minä merkitsin nämäkin.
— Ja mikä se merkki on?
— Setelin lakana vedän leijonan kupeeseen pienen viivan.