— Ennättäähän sen myöhemminkin. Ei tuo murhaaja niitä heti sinne vie.
Kohta on käräjät ja siellä voi tämän asian ilmoittaa.
— Se on ilmoitettava aivan heti.
Kalle ei hellittänyt, ennenkuin vanha emäntä suostui lähtemään hänen kanssaan kirkolle.
Heidän tullessaan säästöpankille ei ollut vakinainen pankin aukioloaika. Kamreeri otti heidät ystävällisesti vastaan. Hän oli laiha, harmaatukkainen mies, jonka terävät, harmaat silmät eivät jättäneet toista puhellessaan hänen kanssaan. Sanottiin, että kukaan ei voinut tuoda hänelle mitään paperia, jossa oli väärennetty nimi ja siksi ei pankki ollut koskaan kärsinyt mitään tappioita.
— Minä tahtoisin puhua raha-asioista kamreerin kanssa, sanoi vanha emäntä.
— No, silloin me menemme pankkihuoneeseen, sanoi kamreeri.
Kamreerin rouva varoitti heitä:
— Älkää viipykö, jotta kahvi ei ennätä jäähtyä.
— Ellei se jo ole valmiina, niin kyllä me siksi tulemme takaisin, kun se keitetäänkin, sanoi vanha emäntä.
— Ei ole vielä valmis, mutta tuli on hellassa, sanoi kamreerin rouva.