Ja Ringius luki:
Uus Hanna Herraa pelkäväinen,
Uus Abigail uscollinen,
Uus Judith viisas, säästäväinen,
Uus Sara nöyrä, cunnollinen,
Uus Tahea tuo varovain,
Ne niinet saa hän candaa,
Cuin siveä hän ombi ain,
Ja raccautt' muill' andaa.
— Kyllä se kaunis mahtaa olla, koska en minä siitä paljon ymmärrä, sanoi Kristiina. Annahan, kun katselen sitä. Se on kauniisti kirjoitettukin. Onko hän itse kaunis?
— Kuin Herran enkeli.
— Ja nuori?
— Kahdeksantoista.
— Ja siveä? Onko hän siveä? Minä en kärsi juoppoja.
— Hän on niin siveä, ettei hän synnistä tiedä muuta kuin mitä synnintunnustus sanoo.
— Ei se sellainen sitten ikimaailmassa minusta huoli!
— Juuri teitä hän ajattelee.