— Onko hän sitten vähäjärkinen?
— Kyllä hän muulloin on viisain kaikista, mutta nyt on rakkaus tehnyt hänet hiukan höperöksi.
— Ja sellainen ajattelee minua! Kuinka se on mahdollista? Että tämäkin ilon päivä vielä minulle valmistettiin. Onko hän suuri, iso? Pitkä ja komea minä tarkoitin?
— Hän ei ole pitkä.
— Puolipitkäkö?
— Ei juuri sitäkään.
— Ei suinkaan hän ole aivan lyhkäinen?
— Lyhyt hän on, mutta niin kaunis! Ja oikeastaan ne lyhykäiset ovatkin niitä kauniimpia.
— Niin kyllä, mutta kun se minun miesvainajani oli niin pitkä ja paksu. Minä olisin niin tottumaton katselemaan sellaista pientä.
— Kyllä siihen tottuu ajan mittaan.