— Kai, kai, kun koettaa. Mutta minä en ymmärrä, mitä se minusta on löytänyt.
— Se poika ei katso ulkokuoreen.
— Se kai se on.
— Katsokaahan, selitti Ringius, hän on aina sanonut: Viisas vaimo on parempi kuin kaunis vaimo. Kauneus katoo, mutta viisaus kasvaa.
— Ihan kuin minun suustani! huudahti Kristiina.
— Hänen rakkautensa perustuu viisauden kivijalkaan, ja silloin se pystyssä pysyy eikä kaatua romahda.
— Milloinka minä saan hänet nähdä? Kovasti mieleni nyt ikävöitsee häntä, sillä uskon nyt sananne todeksi. Milloinka tuo ylkä tulee?
— Huomenna, vastasi Ringius.
— Mutta ei ennen kuin aamukirkon jälkeen. Täytyyhän minun ensin käydä kirkossa.
— Me tulemme sitten tänne.