Ja hän lykkäsi Pictoriuksen huoneeseen ja sulki oven visusti jälkeensä. Sitten sanoi hän juhlallisesti korkealla äänellä:
— Ylkä, katso morsiantasi!
Kristiina hymyili ja sanoi:
— Ei herra pelkää! Tulkaa lähemmäksi!
Hän tulla ontui Pictoriuksen luo ja veti hänet penkille viereensä istumaan.
— Istutaan tänne ja ollaan hyvät ystävät!
Hän viittasi Ringiukselle ja sanoi:
— Sinä saat mennä! Kyllä me täällä kahdenkeskenkin asiamme hoidamme.
Pictorius rukoili Ringiusta jäämään eikä häntä vaaran hetkenä ylenantamaan, mutta akka tiuskaisi lopulta, ja Ringius katosi.
Iltapäivään asti saivat toverit odotella Pictoriusta. Lopulta hän tuli.