— Kas, sinäkin olet täällä, sanoi hän.
— Niin, minä tulin tätä uutta myllyä katsomaan, sanoi Johannes.
— Aivan niinkuin minäkin.
— Se on komea mylly.
— Se onkin kaikista suurin.
— Niin sitä rikkaat rakentavat.
Ja he katselivat myllyä joka puolelta. Kun kalkista vähäpätöisimmistäkin seikoista oli puhuttu, syntyi vaitiolo, josta päästiin keskustelemalla ilmasta. Siihen loppui Johanneksen viisaus. Mutta Helena käänsi puheen yliopistoon, ja silloin oli keskustelu pelastettu pitkäksi aikaa.
— Tiede on ihana asia, sanoi hän.
— Varsinkin kun sitä osaa.
— Kielet!