— Minä en taputtele, sanoi Josephus, minä sivelen, noin, koreasti. Ja sitten on niin lysti likistellä likkaa, oikein noin kuin hengen otossa. Voi, herran vietävä kuitenkin!
— Se minun tyttöni on musta.
— Musta se minunkin on!
— Yhteen ne maut meillä menevät kuin Metsolan porsailla.
— Vaalea hakee aina tummaa, se on se luonnon järjestys, sanoi
Josephus.
— Siinä minun tytössäni on kaikki täydellistä.
— Ei se minunkaan halosta veistetty ole.
— Nenä vain saisi olla komeampi.
— Nenä! Millainen sen nenä on?
— Se on kippurassa, ja pikkuruikkuinen se on —