— Ja tämä on tuhlaajapoika, joka — joka — tässä pani poika jo omiaan, kun ei muistanut runoa — joka köyhä on niin, että roikaa, joka synnissä eli ja pysyi, ja irstaita himoja kysyi.
Ringius, jolla oli yllään risoja, arveli näytelmän päähenkilönä olevansa velvollinen suurempaan kunnianosoitukseen katsojia kohtaan, nousi paikaltaan, kulki katsojien eteen ja kumarsi jokaiselle.
— Tämä veli se riehuu juur julmast' ja toista hän kadehtii juur tuhmast', sanoi prologi osoittaen Johannes Tuderusta.
Samassa hän ällistyi, sillä hän ei tietänyt, mikä tuo pitkä ja laiha naisen pukimissa oleva olento oli, jota Jurvelius esitti.
— Se on minun aviosiippani, selitti Sundelius. Vaimo hyvä ja vakaa, joka kuten Saara on herrallensa kuuliainen eikä sano sanaakaan, tekee työtä ja ahertaa aamusta hamaan iltaan.
— Ja tässä on koko palveluskunta, hyvät ystävät ja kylänmiehet. sanoi prologi osoittaen Mathesiuksen veljeksiä, jotka häpeissänsä, punastuen aivan tukan rajaa myöten, istuivat penkillä kummallakin suuri oluthaarikka kädessään.
— Ja tässä, tässä ovat siat, ja prologi osoitti koulupoikia, jotka nelinkontin ryömivät maassa, ja kun heillä ei ollut mitään erikoista pukua sikamaisuutta ilmaisemassa, päästivät he aika sikavinkunan ja kiljahduksen. Katsojissa se herätti sellaista riemua, että he menestyksen rohkaisemina huusivat uudelleen aivan kuin siat, joista yksi on aidan raossa ja toiset vieressä ottavat tapaukseen osaa.
— Ja tässä, sanoi prologi lyöden kepillään permannossa olevaan luukkuun, on helvetin portti, ja piru on siellä sisällä.
Hän raotti hiukan luukkua, ja kaikki kumartuivat katsomaan Carolusta, joka pisti päänsä raosta esiin, mulkoili pahasti ja pisti kielen suustaan esiin. Naiset parkuivat ja rauhoittuivat vasta sitten, kun luukku taas oli suljettu ja prologi, sulkien näytelmän katsojien armolliseen suosioon, siirtyi pois.
Ringius astui nyt esiin tuhlaajapoikana, ja siat astelivat hänen kintereillään. Hän alkoi hiukan väräjävällä äänellä puheensa uskaltamatta luoda silmiään katsojiin. Mutta kauaakaan ei kestänyt, ennenkuin arkuus katosi; hän unohti, missä hän oli, ja tuhlaajapojan valitusten keralla hän valitti omaa kohtaloaan. Ja tuo välitön esitys riisti katsojien lapsimielet mukaansa. Ja kun Ringius vihdoin itkien vaipui maahan, oli syvä liikutus vallannut katsojien mielet.