Nyt alkoi riita isän ja pojan välillä tuhlaajapojan ruokkimisesta.
Riita oli kiivas ja loppui isän huudahdukseen:
— Piru sinut periköön!
Tätä hetkeä oli Carolus odottanut kurkistellessaan lattialuukun raosta. Hän ryntäsi ylös ja sieppasi kintusta Johannesta kiinni. Mutta tämä tarrasi vastaan eikä mitenkään ollut halukas menemään helvettiin.
— Eikö täällä ole ketään, joka tulisi avuksi? huusi hän.
Pari puolihumalaista sälliä, nähdessään paholaisen retuuttavan miestä, ryntäsi apuun. He kiskaisivat Johannes Tuderuksen vapaaksi. Mutta tämä oli vastoin näytelmän juonta, sillä helvettiinhän kateellinen veli oli vietävä. Nyt näyttelijät ryntäsivät Johanneksen apulaisten kimppuun, jota hyökkäystä he eivät suinkaan tyyninä ottaneet vastaan, vaan maksoivat lyönnin lyönnistä. He olisivat, vähälukuisuutensa takia joutuneet alakynteen, ellei katsojajoukosta olisi apua ilmaantunut. Pian oli täydellinen tappelu käynnissä. Siinä sitä rynnistettiin Lauri Matilaisen tuvan permannolla. Ja pirua puolustavat sällit, joilla jo ennestään oli kaunaa ylioppilaita kohtaan, iskivät oikeaan ja vasempaan.
Tiesi kuinka kauan tappelua olisikaan kestänyt, elleivät piru ja kateellinen veli olisi paenneet helvettiin ja vetäneet luukkua kiinni. Kahakka loppui, ja se antoi aiheen Sundeliukselle, joka itse oli hyvässä höyryssä, runomittaisen varoitussaarnan pitämiseen juoppoutta ja sen synnyttämiä paheita kuten irstautta ja tappelua vastaan.
Lopulta prologi astui esiin, ilmoitti näytelmän päättyneeksi, kehoitti katsojia pitämään täten saadun opetuksen mielessään ja elämään kunnollisesti ja jumalaapelkääväisesti tullakseen lopulta kootuksi Abrahamin helmaan.
Tyytyväisinä poistuivat katsojat, ja moni mietti, miten paljon sentään ylioppilaat saavat taistella sielun vihollista ja sen moninaisia juonia vastaan.
Suurilla juomingeilla ylioppilaat lopettivat sen illan.
* * * * *