— Minä olen talossa emäntänä ja minun täytyy kestitä vieraitani. Jos maaherra ja hänen veljenpoikansa isäni taloa käynnillään kunnioittavat, niin ei minun sovi pysyä loitolla.

— Barbara, älä nyt mene hänen luokseen, älä nyt! Mene joskus toiste, mutta älä tänä iltana!

— Miksi en tänään?

— Siksi, että minä en sitä tahdo!

— Vai niin! Joko mielesi taas tekee komennella? Nyt minä menen hänen luokseen.

— Jos menet, niin on se ero meidän välillämme!

— Tee mitä tahdot!

Ja kääntyen Gabrielin luota meni Barbara kuten uhalla Gustafia kohden. Hän tahtoi olla ystävällinen sille, jolle hän itse tahtoi. Ja uhmailemisen halu sai hänet olemaan ystävällisempi Gustafille kuin hän sitä ennen oli ollutkaan. Koko naisellisen lumousvoimansa, jonka nainen niin hyvin tuntee ja jota hän mielellään käyttää tunteakseen itsensä miehen yliherraksi, hän nyt suuntasi Gustafiin. Hän nauroi iloisesti, mutta naurussa oli samalla pieni levoton väre. Sisäisen levottomuuden vaikutuksesta hänen vilkkautensa lisääntyi, ja tuo ihmeellinen eloisuus, joka miehen kokonaan lumoo, värähteli koko hänen olemuksessaan. Sillä hetkellä hän oli todella nainen, turvaton ja arka ja samalla voitokas ja uskalias, ikuinen arvoitus itselleen ja arvoitus miehelle.

Gustaf ei voinut irroittautua hänen seurastaan. Hän tuli rohkeammaksi, hän uskalsi sanoa sanoja, joiden takana piilivät rakkauden ensimmäiset arat tunnustukset. Ja jota kauemmin hän puhui, jota enemmän hänen katseensa kertoivat siitä, mitä hän ei vielä suoraan tohtinut tunnustaa, sitä enemmän Barbarassa väheni iloisuus. Hän katseli pitkin huoneita etsien Gabrielia. Hän kulki hänen ohitseen, mutta Gabriel ei häneen katsonutkaan. Silloin olisi Barbaran tehnyt mieli itkeä, mutta ylpeys, se pani hänet nauramaan Gustafin kertomille kaskuille.

Sitten ei Barbara enää nähnyt Gabrielia. Kun tämä oli kadonnut, niin mitä välitti Barbara enää Gustafista. Hän pakeni hänen luotaan, etsi Gabrielia kaikista huoneista, mutta turhaan. Levottomana hän poistui talosta, juoksi pihamaan poikki professorin asunnolle. Avatessaan oven Stodiuksen huoneeseen hän näki Gabrielin siellä.