— Kuule, Barbara, nyt sinä saat mennä taloon ja olla hänen seurassaan niin paljon kuin tahdot, minä en välitä siitä.
— Mitä hupia sinä silloin luulet siitä olevan.
— Tottele nyt kerran minua.
— Sinä tahdot siis niin?
— Tahdon.
— Minkätähden äsken sitten pidit sellaista melua siitä?
— Tietääkö ihminen aina, mitä hän tahtoo? Menkäämme nyt.
— Minä olisin paljon mieluummin täällä sinun seurassasi.
— Siihen on meillä huomenna aikaa.
Heidän mennessään yhdessä pihamaan poikki sanoi Gabriel: