— Tuo nuora tänne, Neitsyt Maaria, huusi Taava viitaten katosta parrun yli riippuvaa köyttä.
Ja pian hän sen sai ja tottuneilla sormillaan veti köyden päässä olevan silmun Ringiuksen ranteitten ympärille, veti toisesta köyden päästä, ja nyt riippua retkotti Ringius kuin teurastettu eläin keskellä tupaa, jalat kyynärän päässä permannosta.
Yleinen riemunulvahdus pääsi katselevasta joukosta, poikaviikarit kiljuivat ja hyppelivät iloissaan nähdessään kiusaajansa pinteessä. Ja niin nopeasti kaikin oli käynyt, että Ringius vasta nyt oikein huomasi, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän älähti kuin haavoitettu peto, mutta siitäpä toisten ilo vain yltyi. Siinä Ringius sätkähteli kuin ahven ongessa.
Taava sitoi köyden toisen pään lujasti kiinni lieden kulmarautaan. Ja nyt kääri hän hihat korkealle ja paljasti paksut käsivartensa kyynärpäihin asti.
Miehet hirnuivat hurjasta ilosta, jota runsaasti maisteltu viini oli kiihoittanut. He eivät tietäneet, mitä Taava aikoi tehdä, mikä tuuma hänen mieltään myllersi, mutta jotain heille hauskaa ja Ringiukselle ikimuistettavaa se olisi, sen he heti aavistivat.
Ja kuten teurastaja, joka uhrinsa on valinnut, ja tekoon ryhtyy, niin läheni Taava tuikeasti katsoen köydestä roikkuvaa ylioppilasta. Ringius potki ja pyristeli, mutta Taava, kuten tottunut sikojen hoitaja sieppaa porsasta takajalasta kiinni ja siitä ilmaan kohottaa, nappasi ensin toisen ja sitten toisen kintun lujiin hyppysiinsä. Ja nyt pusersi hän pojan molemmat jalat kuin pinteään pihtiin polviensa väliin.
— Otetaan sitten sinunkin vyösi yksin tein muistoksi, sanoi hän, ja hänen sormensa lähenivät Ringiuksen uumia. Ringius koetti sylkäistä Taavan päälle, mutta ei osunut. Nopeasti avasi Taava vyön ja heitti sen kauaksi tuvan nurkkaan, ja roikkuvan pojan housut valahtivat hiukan alemmaksi.
— Ja nyt katsotaan, millaisia porsaita Pohjanmaalla on, sanoi Taava, ja vetäisi pojan housut aivan alas.
Siinä nyt Ringius roikkui punaisena kiukusta ja häpeästä, ja paljaat kintut sätkähtelivät. Hän koetti potkaista Taavaa, joka oli päästänyt hänen jalkansa polviensa välistä vapaiksi, mutta alaspainuneet housut sotkeutuivat jalkoihin. Hän rimpuili kuin hullu toisten nauraa rähistellessä, ja paita lekotti hänen ympärillään.
Samassa tarttui Taava paitaan ja repäisi, se ratkesi ja jäi Taavan käteen. Siinä Ringius nyt oli kuin nyljetty kettu, jonka päältä nahka on vedetty pois.