Mutta Taava ei vielä ollut tyyntynyt. Hän meni oven luo, otti sangon ja pisti sen korvoon, joka oli täynnä kylmää vettä.
Ringiuksen huuto hukkui miesten nauruun ja poikien kikatukseen, kun
Taava sanko kädessään läheni uhriaan.
— Kyllä minä sinun tunteesi jäähdytän, kiljaisi hän, ja samassa lensi koko sangon sisältö Ringiuksen vatsaa kohden ja roiskahti ympäri tupaa. Ringius ulisi jääkylmän veden kosketuksesta, ja kaikki katsojat liikahtivat ikäänkuin itse olisivat saaneet kylmän veden lämpöiselle vatsalleen. Kiljui siinä köydessä riippuva, ja huusivat ilosta katsojat. Sätkähdellen ja keikkuen Ringius pyöri köyden mukana ympäri veden valuessa pitkin hänen ruumistaan alas. Hän tuli selin Taavaan päin, kun äkkiä sai toisen sangollisen selkäpuoleensakin. Koukistuipa mies tässä oudossa kylvyssä.
— Leivotaan hiukan äitisi laittamia kakkuja, huusi Taava, ja hänen leveä, märkä kämmenensä läiskähti Ringiuksen pehmoisimpaan ruumiin osaan, ja pian näkyi siinä hohtavan punainen jälki.
— Ja tuossa toisellekin puoliskolle! kiljaisi Taava ja taas läimäisi oikein tuntuvasti. Ja nyt sateli lyönti toisensa jälkeen, sateli taajaan. Hänen kätensä nousi ja laski kuin ahkeran poukunpesijän kurikka, ja jokaista läimäystä seurasi yhä kovempi naurun puuska katsojien puolelta. Hohtavan punainen oli jo Ringiuksen selänloppu, punaisempi kuin elokuunillan taivaan ranta.
Lopulta herkesi Taava toimestaan, pyyhkäisi kätensä hameeseensa, päästi köyden toisen pään irti ja laski Ringiuksen alas. Häpeissänsä, peittääkseen alastomuuttaan tämä kokoeli märkiä housujaan ruumiinsa alapuolen verhoksi.
— Se vasta oli löylytys! sanoi Sundelius, joka oli nauranut niin, että oli ollut pari kertaa tukehtua, jolloin enkeli hänen takanaan oli täyttä voimaa möykyttänyt häntä nyrkillään selkään. Jos minä tuon ryöpyn olisin saanut syntiseen ruumiiseeni, niin minä sanon, mikä höyry, mikä paksu höyry, oikea kotisaunan joululöyly, olisi noussut minun kuumasta ruumiistani!
Taava etsi tuvan nurkasta Ringiuksen vyön ja toi sen hänelle.
— Tuossa on vyösi, sanoi hän, jotta eivät housusi putoa etkä enää näytä alastomuuttasi. Se ei ole mikään silmien ilo tuollainen laiha ruipelo, tuollainen krääkkä. Luut kyllä jokaisella on, mutta koreampi on katsella lihoja niiden peittona kuin paljasta nahkaa, jonka läpi luut kuultavat. Sinä ansaitset sen minkä sait, mutta ei kanneta vihoja.
Ja Taava otti Ringiuksen syliinsä ja painoi kaikuvan muiskun keskelle hänen suutaan.